Matkakertomus: Gdansk, Puola 16.-20.8.2015

Heti alkuun varoitus, sillä tämä postaus on pitkä kuin nälkävuosi. Mutta ei hätää piakkoin on tulossa enemmän juttua reissun aikana käymistämme ravintoloista ja syömistämme annoksista sekä hieman juttua ruokakaupoista.

Tein vanhempieni kanssa pienen kesälomareissun Puolan Gdanskiin. Lennot ja hotelli taidettiin varata vain muutama viikko ennen reissua, sillä ajatus matkasta tuli vähän yllättäen. Lensimme unkarilaisen halpalentoyhtiön Wizz Airin kyydissä, eikä niistä ole mitään pahaa sanottavaa tämän kokemuksen perusteella. Hotelliksi valikoitui Bookingin kautta paljon kehuja saanut Apartamenty Patio, huoneistohotelli aivan Marian kirkon vieressä. Hotellikin oli aivan nappivalinta! Tämä postaus sisältää matkakertomuksen reissusta. Myöhemmin on tulossa tarkemmin juttua käymistämme ravintoloista ja syömistämme annoksista sekä hieman asiaa ruokakauppojen valikoimista.

Sunnuntai 16.8.2015

Lähdimme kohti Turun lentoasemaa klo 14.30 aurinkoisessa kesäsäässä. Matka sujui nopeasti. On kerrankin ihanaa, kun ei tarvitse lähteä Helsinkiin asti päästäkseen ulkomaille! Lisäksi lento Turusta Gdanskiin kestää vain noin 75 minuuttia, joten sekin on vain plussaa. Lentomme lähti (vain) 10 minuuttia myöhässä. Olimme todella onnekkaita siinä mielessä, että samoihin aikoihin oli lähdössä myös kolme muuta lentoa, joista kaksi oli reilusti myöhässä ja yksi jouduttiin perumaan kokonaan eli siirtämään seuraavalle aamulle Kummelien sanoin ”pelikaani meni turbiinista läpi” ;-) . Kyllä olisi harmittanut, jos olisin ollut siinä tilanteessa!

Lento sujui…hauskasti. Saimme taaksemme istumaan poikaporukan, joiden puheessa varmaan puolet sanoista alkoi v-kirjaimella. Eivät varmaan itse edes huomaa, miten viljelevät kyseistä sanaa. Laitoin myös merkille, että ilmeisesti nousuhumalan aikana sanan käyttö lisääntyy, sillä sana oli ahkerammin käytössä nousun ja laskun aikana, mutta pilvien yläpuolella sitä käytettiin vähän maltillisemmin.

Yleensä minulta palaa päreet, kun tarpeeksi kauan kuuntelee sellaista puhetta, mutta äitini osasi jälleen kerran pelata kortit oikein ja alkoi vitsailla asiasta, jolloin koko hommasta tuli meille vitsi koko loman ajaksi :D Totesin jossain vaiheessa lentoa, että kohta nousen pystyyn ja sanon takana istuville, että nyt mua alkoi vituttaa! :D Päätin kuitenkin jättää sanomatta ja hengissä selvittiin!

Kentällä saimme laukut nopeasti ja etukäteen varattu kuljetus hotellille odotti meitä lapun kanssa uloskäynnin luona. Olimme varanneet kuljetuksen GdanskShuttlen kautta ja se toimi moitteettomasti ja voin lämpimästi suositella sitä! Taksimatka kentältä hotellille sujui nopeasti ja saavuimme perille Apartamenty Patioon hieman ennen klo 19.

Gdanskissa sattui juuri silloin olemaan jonkin sortin markkinat ja kadut olivat täynnä myyntikojuja ja ihmisiä. Kuulimme respasta, että markkinat olivat olleet pystyssä kolme viikkoa ja tämä päivä oli viimeinen! Itse asiassa myyjät alkoivat jo pikku hiljaa sulkea kojujaan, kun pääsimme lopulta tutustumaan seutuun.

Huoneistomme sijaitsi vanhassa rakennuksessa, joka rehellisesti sanottuna näytti sekä ulkoa, että rappukäytävästä hieman kulahtaneelta. Itse huoneisto oli kyllä jotain aivan muuta kuin kulahtanut! Kyseisellä yrityksellä on useita huoneistoja Gdanskin vanhassa kaupungissa. Kyseisessä talossa oli neljä asuntoa ja vastapäisellä kadulla (Mariacka) oli kaksi asuntoa. Yrityksellä on vielä kolme muuta asuntoa lähistöllä. Kaikissa huoneissa on oma teemansa ja meidän huone oli nimeltään Strakowsi nimettynä Jerzy Strakowskin, 1600-luvulla eläneen gdanskilaisen arkkitehdin mukaan.

Hotellin respa sijaitsi samassa talossa, jossa meidän huoneisto oli ja meitä olikin vastaanottamassa erittäin mukava ja ystävällinen mies. Hän antoi muun muassa kartan ja antoi vinkkejä paikoista minne kannattaa mennä, sekä neuvoi meille lähimmät ruokakaupat. Saamamme palvelu koko majoituksen ajan oli ehkä parhainta, mitä olemme ikinä saaneet. Respan henkilökunta oli aidosti halukkaita palvelemaan ja auttamaan ihan missä tahansa. Aina hyvällä päällä ja hymy korvissa ja lisäksi heidän englanninkielen taitonsa oli moitteetonta! Meidän laukut autettiin kantamaan huoneistoomme, joka sijaitsi toisessa kerroksessa. Hissiä ei ollut. Lomamme aikana respa menikin remontiin ja sekä ikkunat, että ovi vaihdettiin.

Huoneisto oli todella kaunis, viihtyisä, siisti, valoisa ja todella kodikas! Meille esiteltiin huone ja neuvottiin mistä löytyy mitäkin ja miten tietyt asiat toimii. Huone oli sekoitus vanhaa ja uutta hyvällä maulla. Täällähän viihtyisi pidempäänkin vallan mainiosti! Huoneisto oli hyvin pitkälti maalaishenkinen, mutta keittiö oli modernimpi ja parhaimpia varusteltuja keittiöitä, mihin olen lomamatkoilla törmännyt!

 

Se oli uusi ja siisti, löytyi kunnon hella, todennäköisesti käyttämätön uuni, kahvinkeitin, vedenkeitin, leivänpaahdin, mikro, jääkaappi pakastusosalla, jossa oli valmiiksi jo jäitä, lautasia erikokoisia, samoin mukeja ja laseja, pannut, kattilat, kaikki löytyi! Jopa astianpesukone löytyi ja pesutablettejakin oli varattu!

 

 

 

 

 

 

 

Kylpyhuoneesta löytyi suihku, joka oli ehkä se heikoin lenkki syystä, että veden lämpötila vaihteli jääkylmän ja tulikuuman välillä. Noh, mitä pienistä, piti olla vaan vähän varovainen! Kylpyhuoneessa oli myös pesukone ja hiustenkuivaaja.

 

 

 

Huoneiston toisesta päästä löytyi pieni kahden hengen makuuhuone varustettuna pimennysverholla. Itse nukuin olohuoneen (tai yhdistetty olohuone-keittiötila) vuodesohvalla, joka sekin oli oikein mukava, jopa selkävaivaiselle! Huoneistossa oli ilmastointi, joka on aina pakollinen varustelu kesällä matkustaessa! Toinen pakollinen kriteeri on aina sijainti, mahdollisimman lähellä päänähtävyyksiä!

Purimme laukkumme ja lähdimme katsastamaan ympäristöä sekä kävimme hakemassa vettä lähimarketista, joka sijaitsi 20 metrin päässä. Isommat ruokakaupat sijaitsivat 100 metrin päässä, kun kulki asunnon takaoven kautta. Ei paha!

Tuossa vaiheessa alkoi olla jo nälkä, kun ei ollut syöty mitään moneen tuntiin, joten lähdimme etsimään sopivaa ruokapaikkaa mahdollisimman läheltä. Sellainen löytyikin, espanjalainen ravintola, jossa söimme oikein maukkaat lihavartaat kasviksilla.

Syömisen jälkeen kävimme vielä ruokakaupassa hakemassa aamiaistarvikkeita, sillä hotellissamme ei ollut aamiaista. Edellisen illan hääjuhlat varmasti verottivat jaksamista, sillä tuossa vaiheessa alkoi uni jo painaa silmää ja päätimme mennä nukkumaan hyvissä ajoin, siitäkin huolimatta, että respasta kerrottiin, että illalla olisi kaupungilla konsertteja ja ilotulitus. Ei vain enää jaksanut!

 

Maanantai 17.8.2015

Kohtuu hyvin nukutun yön jälkeen oli mukava herätä aivan rauhassa samalla, kun äiti paistoi munakasta ja valmisteli aamiaispöytää. Vaikka hotellien aamiaisbuffeteissakin on oma viehätyksensä, on mielestäni lopulta jopa mukavampaa, kun voi tehdä itse sellaisen aamupalan kuin haluaa ja nauttia siitä kaikessa rauhassa ilman ympärillä pyöriviä ihmisiä ja hälyä. Aamupalani koostuikin kaikkina aamuina kalkkunasta, munista, avokadosta ja/tai kasviksista. Juomana oli vettä tai yrttiteetä vanhempien nauttiessa leivistä leikkeleineen ja juustoineen sekä kahvista.

 

Aamupalan jälkeen otimme suunnan kohti Gdanskin vanhoja katuja ja lähdimme vain kävelemään ja tutustumaan seutuun. Ympäristö oli kaunista ja henki vanhaa tunnelmaa. Gdansk on sen verran pieni paikka, että siihen tutustuu helposti ihan kävellen. Kävimme muun muassa Motlawa-joen rannalla, joka on mielestäni yksi kaupungin kauneimmista paikoista. Joen varrella on myös paljon tunnelmallisia ravintoloita. Joen toisella puolella oli maailmanpyörä sekä törmäilyautot lapsille ja lapsenmielisille.

 

 

 

 

Kävimme tietenkin myös kuuluisalla Ulica Dlugalla ja sen varrella olevalla keskusaukiolla Dluga Targilla. Kadunvarrella on paljon erilaisia kuppiloita ja ravintoloita, historiallisia taloja ja muuta mukavaa. Kadun päissä on portit, joista joen puoleista kutsutaan Vihreäksi portiksi ja toista kutsutaan Kultaiseksi portiksi. Kadun varrella on myös jonkin verran ns. krääsäkauppiaita, mutta positiivista on, että Gdanskissa emme törmänneet kertaakaan tyrkyttäviin kauppiaisiin, vaan aina sai aivan rauhassa katsoa ilman, että myyjä hengittää niskaan. Yhden ainoan kerran joku ravintolan sisäänheittäjä kysyi, onko meillä nälkä ja kun sanoin ettei ole, koska söimme juuri, niin hän vain hymyili ja toivotti mukavaa päivänjatkoa!

 

Aikamme käveltyämme päätimme istahtaa juomaan yhdet kylmät. Päätimme suunnistaa ns. takakadulle (joksi sitä itse kutsuimme) eli kadulle joka sijaitsi hotellimme parkkipaikan takana. Samalla kadulla sijaitsi, myös leppäkerttukaupaksi nimittämämme Biedronka-kauppa, jossa tuli myös tehtyä ruokaostoksia. Biedronka tarkoittaa leppäkerttua ja kyseisen ketjun tunnus olikin punainen leppäkerttu. Tästä syystä nimitin kadun leppäkerttukaduksi.

Kadun varrella on joitakin ravintoloita ja pysähdyimme vain summanmutikassa yhteen, joka sattui olemaan italialainen ravintola. Palvelu oli melko nihkeää. Alkuun ei kukaan meinannut tulla palvelemaan, vaan vasta kun olimme lähdössä pois, tuli tarjoilija paikalle. Tosin sekin tuntui kovin väkinäiseltä. Olut oli kuitenkin kuulemma oikein hyvää ja vesi….maistui vedeltä.

Juomien jälkeen poikkesimme leppäkerttukaupassa täydentämässä aamiaisvarastoa. Kauppa oli kokoluokkaa Lidl ja saimme sieltä muun muassa avokadoja ja myös erittäin hyvännäköistä kalkkunanrintaa. Koska ilmeisesti olin syönyt häissä liikaa minulle sopimattomia tuotteita, kroppani kaipasi kovasti maitohappobakteereja ja kuitua, joten olin edellisenä päivänä ostanut pienestä lähikaupastamme pellavansiemeniä ja tällä kertaa ostoskoriin päätyi myös hapankaalia. Kyllä muuten helpotti, varsinkin kun oli vielä ottanut reilun annoksen magnesiumoksidia ;-)

Palasimme kauppareissun jälkeen hotellille hetkeksi lepuuttamaan jalkoja ja samalla varasin meille iltapäiväksi pakopelin Let Me Outista. Pelissä on ideana, että ryhmä ihmisiä suljetaan huoneeseen ja heillä on tietty määrä aikaa päästä huoneesta pois ratkomalla erilaisia arvoituksia. Peliä seuraa kamerasta ohjaaja, joka tarvittaessa antaa neuvoja, jos jokin pulma ei tunnu ratkeavan. Häneltä voi pyytää myös apua tarvittaessa. Tällä firmalla oli Gdanskissa kolme eri huonetta, joista valitsimme Japanin. Ideana huoneessa oli avata erilaisia lukkoja ja lopulta viimeisen lukon takaa paljastui avain, jolla pääsimme huoneesta ulos. Aikaa oli 45 minuuttia, mutta meiltä loppui aika kesken. Koska huoneeseen ei ollut varauksia meidän jälkeen, antoi ohjaaja meille 10 minuuttia lisäaikaa. Tosin sekin meni umpeen ja saimme tehdä huoneen loppuun. Aikaa taisi lopulta mennä 70-75 minuuttia, sillä teimme muutaman tosi typerän mokan. En kuitenkaan halua enempää paljastaa mitkä ne olivat, ettei jännitys katoa, jos joku teistä käy kokeilemassa huonetta!

 

Peli on siitä kiva, ettei se vaadi minkään sortin kielitaitoa. Pulmat ja niiden ratkaisut perustuivat numeroihin, laskutoimituksiin, merkkeihin ja symboleihin. Kunhan ryhmässä on yksi englanninkielen taitoinen, joka ymmärtää ja pystyy kääntämään ohjeet englanniksi ja pystyy pyytämään vinkkejä pelin aikana, jos niitä tuntuu tarvitsevan. Peli on mahtavaa ajanvietettä ja äärimmäisen hauskaa! Voin lämpimästi suositella!

Pelin jälkeen pysähdyimme juomaan ja tilasin itselleni vihreän teen, joka oli jopa ihan hyvää (en yleensä pidä vihreästä teestä). Sen jälkeen ostimme liput maailmanpyörään, josta näkikin kivasti koko Gdanskin yli, sillä pyörä kohosi 50 metriin. Hintaa tuolle ajelulle tuli 25 slotia per henkilö eli noin 6 euroa vaihtokurssin ollessa 4,1-4,2. Ajelu kesti neljä kierrosta ja pysähtyi pariin kertaan aivan korkeimmalle kohdalle, josta saikin kivasti kuvia.

 

 

Maailmanpyörän jälkeen lähdimme kohti Marian kirkkoa. Kirkko on maailman suurin tiilistä rakennettu kirkko ja sen rinnalla koki kyllä pienuutensa. Sisältä kirkko oli kaunis ja valoisa, mutta melko pelkistetty. Sieltä olisi saanut ostaa myös muutaman slotin lippuja, joilla olisi päässyt kiertämään ja näkemään kirkkoa enemmän, mutta jätimme sen väliin. Kirkon portaita pitkin pääsee myös huipulle, josta aukeaa näköalat koko Gdanskin yli, mutta sinne ei päässyt enää siihen aikaan.

 

 

 

 

 

 

Kirkkovierailun jälkeen lähdimme etsimään ruokapaikkaa ja päädyimme Motlawa-joen rannalla olevaan ravintolaan. Jossa söinkin todella hyvän salaatin ja myös pihvit olivat kuulemma todella hyviä. Myös palvelu toimi hyvin ja se oli erittäin ystävällistä. Saimme jopa lämpimät viltit, kun alkoi tulla viileä tuulen vireestä johtuen ja halusimme siitä huolimatta istua ylhäällä ulkona, sillä sieltä oli hyvät näköalat.

 

 

Ruoan jälkeen menimme hotellille kaupan kautta ja nukkumaan taidettiin mennä vasta puolilta öin.

Tiistai 18.8.2015

Tiistaina päätimme lähteä aamiaisen jälkeen kohti Sopotia. Sopot on rantalomakohde reilun vartin junamatkan päässä Gdanskista. Siellä on pitkät vaaleat hiekkarannat, mukavia rantakahviloita ja Euroopan pisin puulaituri (n. 500m), jolle pääsi kävelemään 7,5 slotin hintaan. Laiturin päässä oli kivan oloinen pikkuravintola. Itse asiassa Sopot oli mielestäni vielä Gdanskiakin kivampi paikka.

 

Menimme Sopotiin junalla, joka taitaa olla halvin tapa matkustaa sinne. Hintaa meno-paluu lipulle tuli 8 slotia eli vajaa 2 euroa. Sitä vastoin lipun hankkiminen ensikertalaisille oli vähän työlästä. Asema vaikutti sekavalta ja englanninkielisiä tekstejä tai viittoja ei juuri ollut. Meille oli hotellilta kerrottu, että asemalla on info, josta saa englanninkielistä apua, ja sitä kyllä saikin sieltä oikein mukavasti, mutta infon löytäminen oli vähän hankalampaa, sillä asemalla ei ollut mitään opasteita tai sitten emme löytäneet niitä. Infon jälkeen saimme sitten helposti ostettua liput ja laiturilla tapasimmekin muutaman mukavan suomalaisen, jotka osasivat neuvoa, että ne liput pitää vielä leimata sekä kertoivat millä asemalla pitää jäädä pois kun Sopot- alkuisia asemia oli kolme (se oli se missä luki pelkkä Sopot). Junamatka meni leppoisasti ja perille päästyämme otimme vainun kohti merta (öhm, seurasimme muita). Matkalla rannalle sattui kohdalle aasialainen ruokakauppa johon kerroin meneväni kun lähdemme pois.

 

 

 

 

Kävelimme Sopotin läpi rannalle ja ostimme liput laiturille. Laituri on 450 metriä pitkä ja (tosin erilähteiden mukaan pituus vaihtelee 450-516m) siten Euroopan pisin puulaituri. Kävelimme laiturin toiseen päähän ja isä halusi vielä mennä katsomaan veneitä tarkemmin, joten istuimme laiturin varrella olevalle penkille, jossa istui jo yksi mies. Isä viipyi katsastusreissullaan jonkin aikaa ja me paistattelimme päivää penkillä. Kun isä viimein palasi ja äiti sanoi minulle, että pitäisi tiivistää, jotta isä mahtuu istumaan, niin tämä penkillä ensin ollut mies taputti penkkiä ja sanoi selvällä suomenkielellä ”istu alas!”.  Ajattelinkin hänen olevan suomalainen, kunnes hän alkoi kertoa että on asunut vuosia sitten Suomessa kolmen vuoden ajan, koska oli töissä Suomessa. Jonkin sortin muusikko kertoi olevansa ja olin todella yllättynyt, kun hän osasi niin hyvin Suomea, vaikka oli asunut siellä vain kolmen vuoden ajan ja siitäkin oli jo paljon aikaa. Kun hän siitä sitten lähti niin äiti vain totesi minulle, että olipa hyvä ettei tullut sanotuksi mitään typerää :D

 

 

 

 

 

 

Laiturilta lähdimme etsimään vinoa taloa ja ruokapaikkaa (ja vessaa). Vino talo on nimensä mukaisesti (etupuolelta) vino ja se löytyy pääkadun varrelta. Jännä, ettemme olleet huomanneet sitä tullessamme vaikka kävelimme ohi! Ruokapaikaksi valikoitui meksikolainen ravintola, joka oli ihan ok ja sisustukseltaan hieno! Palvelukin oli oikein moitteetonta.

 

Syömisen jälkeen suuntasimme matkamme kohti juna-asemaa. Sitä ennen tuli kuitenkin käytyä Tiikerikaupassa (Tiger), jossa oli kaikkea pientä ja kivaa krääsää, askartelu- ja leivontatarvikkeita, karamelleja, koriste-esineitä, mausteita ja muuta tilpehööriä. Oma suosikkini oli ehdottomasti minikokoinen irtokarkkihyllytteline vai miksi sitä pitäisi nimittää? Äiti osti kuumaliimapistoolin ja suolaa :D Tarkoituksena oli korjata isän sandaali, jonka pohja alkoi repsottaa.

 

 

Jatkoimme matkaa kohti juna-asemaa ja poikkesin matkalla vielä aasialaiseen ruokakauppaan, jossa oli myös kahvila. Ostin kuivattuja siitakesieniä ja riisipaperia. Matkalla asemalle näimme myös kaikkien lasten suosikin Nalle Puhin ja Tikrun! :D Sopotin juna-asema oli paljon pienempi kuin Gdanskin eikä siellä ollut infopistettä, mutta lopulta löysimme oikean laiturin ja varmistin vielä paikalliselta, että olemme oikeassa paikassa. Gdanskista jatkoimme matkaa kohti ostoskeskus Madisonia, mutta sitä ennen löysimme sattumalta juna-asemalta suutarin, joka liimasi isän kengän kuntoon. Oli kuulemma parempi kuin uusi ;-)

 

 

 

 

 

Madisonissa kävimme muun muassa ruokakaupassa, jossa kiinnitin erityisesti huomiota siihen, että gluteenittomia tuotteita ja maidottomia vaihtoehtoja oli tarjolla samaan tapaan (ja hintaan) kuin Suomessakin! Madisonista otimme lopulta taksin hotellille, sillä jalat olivat niin loppu, että hyvä kun kykeni askeltakaan enää ottamaan.

Huilasimme jonkin aikaa hotellilla, jonka jälkeen päätimme lähteä syömään. Ruokapaikaksi valikoitui leppiskadulla oleva italialainen, koska isän teki mieli pizzaa. Se olikin sitten kuulemma reissun huonoin ruoka. Oma lohiannokseni oli sitä vastoin oikein hyvä ja maukas, vaikkakin ehkä alueen hintatasoon nähden aavistuksen kallis. Palvelu sitä vastoin oli totista ja jäykkää. Ruuan jälkeen oli hyvä kävellä hotellille ja nukkumaan.

 

 

 

Keskiviikko 19.8.2015

Keskiviikkona päätimme lähteä shoppailemaan Galeria Baltyckaan, joka on Gdanskin alueen isoin ostoskeskus yli 200 liikkeellään. Hotellin henkilökunta tilasi meille taksin, jolla pääsimme näppärästi perille. Liikkeitä oli neljässä kerroksessa, valitettavasti suurin osa niistä suunnattu lähinnä naisille. Miesten paras liike eli Saturn sijaitsi neljännessä kerroksessa, jossa sitten isä viipyikin lähes tunnin samalla kun me naiset lepuuttelimme jalkojamme (oli todella kipeät!). Äiti testasi hierovan tuolin ja oli kuulemma hyvä. Mukaan tarttui itselle muutama vaate sekä pari rekvisiitta- ja leivontatarviketta. Hintataso oli Suomen hinnoissa tai vähän alle riippuen liikkeestä, mutta myös edullisia ostoksia löytyi aletangoista, joita riitti ihan kivasti. Kävimme myös ostoskeskuksen suht isossa ruokakaupassa, jossa kassalla annettiin minulle lappu kera sanoin: ”A gift for you!” :D Ja se siis oli lapsille tarkoitettu! Joo ja tämä sama homma tapahtuu oikeastaan joka paikassa matkustaessa. Hyvä puoli on että pääsee lastenlipulla joka paikkaan :D Viime vuoden Prahan reissulla sain suklaata ja tikkarin ja eräällä Thaimaan reissulla Hessu-korun ja hiuspannan :D

 

 

 

 

 

 

Päätimme alkuperäisestä suunnitelmasta poiketen lounastaa kaupungilla, joten matkasimme taksilla takaisin hotellille ja sieltä edelleen Dluga Targille, jossa söin reissun ensimmäisen puolalaisen annoksen, bigosin. Hyvää oli ja annoksessa ollut makkara vielä parempaa. Tarjoilu oli erittäin ystävällistä ja äiti sai uuden olutlasinkin puoliksi juodun tilalle, kun sinne lensi ampiainen J.

 

 

 

 

 

 

Aterioinnin jälkeen jatkoimme matkaamme ja isä kävi paikallisessa postissa postittamassa kortin. Minä tutustuin lisäksi pieneen karkkitehtaaseen/-kauppaan, jossa työntekijät valmistivat karamelleja pleksin takana, söpö paikka! Oli hauska seurata miten värikästä sokerimassaa venytettiin pitkäksi ohueksi tangoksi. Yksi nopea käden heilautus ”Hajaa”-äänellä varustettuna ja tanko oli poikki. Ja se oli muuten nainen, joka sen katkaisi ;-)

 

 

 

 

 

Koska olin pitkästä aikaa lomalla, päätin ottaa riskin ja ostin yhden aivan tavallisen jäätelön, tosin vohvelin syötin äidille. Mauksi valitsin totta kai kookoksen ja se oli hyvää, ei liian makeaa! Kuljimme vielä kanpungilla jonkin aikaa ja palasimme sitten hotellille, jossa respa taas otti iloisesti meidät vastaan ja kysyi miten päivä oli sujunut ja oliko kaikki ok. Vaihdoimme kuulumiset ja lähdimme alustavasti pakkaamaan tavaroita seuraavaa päivää varten, jotta näkisimme, kuinka paljon laukuissa on tilaa. Ei paniikkia!

 

 

 

 

 

Lepuuttelimme kipeitä jalkojamme ja hämärän tullessa suuntasimme kulkumme maailmanpyörään. Oli aika hienot näkymät pimeällä totta vie! Maailmanpyörämatkan jälkeen lähdimme etsimään illallispaikkaa ja suuntasimme Goldwasser ravintolaan, joka sijaitsee joen rannalla. Ravintola on saanut nimensä saman nimisestä likööristä, jota valmistetaan edelleen 400 vuotta vanhan reseptin mukaan. Ravintola oli erittäin viihtyisä, sisältä tosin omaan makuun turhan punainen, mutta me söimme ulkona. Palvelu oli jälleen kerran todella hyvää ja ystävällistä ja tarjoilijamme osasi jopa muutaman sanan suomea, joka tuo aina hyvän fiiliksen!  Hänellä oli myös sopivasti huumoria ja tuodessaan juomat antoi minulle ensin oluen ja sitten pokkana isälle tilaamani veden :D Oli hauskaa!

 

 

 

 

 

 

 

 

Tilasin matkan ensimmäistä kertaa sekä alkupalan, että pääruoan ja ne olivat parhaimmat annokset mitä söin!  Syömistämme ruoista ja ravintoloista kerron enemmän seuraavassa postauksessa.

Kello oli jo yli 11 kun lopulta suuntasimme hotellille ja pakkailimme laukkuja seuraavaa päivää varten.

 

 

Torstai 20.8.2015

Aamulla söimme aamupalaksi jääkaapin jämät. Lentomme piti aikataulun mukaan lähteä klo 14.45 ja taksi oli tilattu hakemaan meidät hotellilta klo 12. Kuljetus saapuikin minuutin tarkkuudella ja respasta vielä toivottivat mukavaa kotimatkaa.

Gdanskin kenttä on siisti, avara ja valoisa ja kompaktin kokoinen. Myös erittäin selkeä. Hieman erilainen kuin Turussa. Lento oli myöhässä noin vartin ja lentomatka kotiin sujui normaalisti ilman v-alkuisia sanoja ;D Matkalaukutkin päätyivät samaan määräpäähän ja pääsimme melko nopeasti kentältä pois. Hyvä reissu oli ja lähtisin ehdottomasti uudestaankin!

 

 

 

 

 

 

Huomioita ja vinkkejä reissun ajalta ja muuta turhaa:

• Emme nähneet yhtään ihmispatsasta!
• Monet ikkunat aukesivat hassusti ylhäältä sisäänpäin  
• Etukäteen varattu kuljetus kentältä hotellille ja toisin päin toimi täydellisesti ja hintaa sille tuli yhteensä vajaa 45 euroa.
• Tuputusta ei esiintynyt kertaakaan ja ihmiset olivat ystävällisiä. Lähikaupan myyjät tuntuivat ensimmäisenä iltana ja osittain toisena päivänä hieman totisilta ja tympeiltä, mutta kun kävimme kaupassa useamman kerran, he olivat loppuloman ajasta aina todella iloisia ja avuliaita meille, vaikkei yhteistä kieltä oikein löytynytkään!
• Gdanskissa olevat puolalaiset ovat aivan erinäköisiä kuin Raumalla/Eurajoella olevat puolalaiset!
• Englannilla pärjää ihan hyvin
• Gluteenittomia tuotteita löytyi kaupoista ennakko-odotuksiin nähden paljon paremmin (en tosin käyttänyt) sekä myös kasvimaitoja! Hinnat niissä ovat Suomen hinnoissa.
• Vastoin ennakko-odotuksia syöminen ravintoloissa tiettyä ruokavaliota noudattaen oli mutkatonta  ja ruoka hyvää. Liekö sitten hyvää tuuria?
• Illat ovat viileitä ja ainakin tällä reissulla parina iltana tuuli jonkin verran, että on hyvä varata pitkähihaista ja –lahkeista vaatetusta siltä varaa.
• Kesämatkusteluun suosittelen ilmastoituja hotellihuoneita
• Tikkurila (maalikauppa) löytyy myös Gdanskista ;-)
• Häitä vietetään tai hääparit käyvät kuvassa arkisin, sillä taisimme nähdä joka päivä hääparin kadulla.

 

Jos jaksoit lukea jutun alusta loppuun, niin jätäthän viestin kommenttikenttään! :D