Ruokablogin todellisuutta...kootut epäonnistumiset osa 1!

Luulitko, että ruokabloggaajat tekevät aina erinomaista ruokaa? Leivonnaiset onnistuvat aina ja kaikki on niin kaunista, romanttista ja täydellistä? No ehkei ihan....

Blogin olemassa olon aikana on tullut ideoitua, kehiteltyä ja testattua jo satoja reseptejä. Monet niistä ovat olleet hyviä. Osa on ollut kehityskelpoisia ja niistä on pienin muutoksin saanut lopulta erittäin hyvän lopputuloksen. Harvemmin mitään on suoraan roskiin mennyt. Niitäkin kuitenkin löytyy, joten päätin tällä kertaa avata hieman kulissien taakse ja esitellä teille pilalle menneitä teoksia. Pitäkää hauskaa!

Alla on ensimmäinen roskiin mennyt kokeilu, mitä tuli blogin alkumetreillä tehtyä. Kyseessä on se surullisen kuuluisa vuokaleipä leipävuoassa valmistettuna. Valitettavasti en huomannut ottaa kuvaa leikatusta leivästä, mutta aivan raaka se oli sisältä. Eikä siinä vielä kaikki! Se oli aivan järkyttävän pahaa! En enää edes muista mitä siinä oli, mutta ainakin riisiproteiinia, Fibrexiä ja psylliumia. Näin jälkikäteen ja hommassa harjaantuneena ja uusia juttuja oppineena en voi kuin ihmetellä kuka ihme sai päähänsä tehdä jotain tuollaista ;) Äidille jäi tuosta jonkinlainen kammo psylliumia kohtaan niin, että hän maistaa sen nykyään heti, jos sitä on käytetty...ja jopa silloin, kun sitä ei ole käytetty! Älä kokeile kotona!

Seuraavaksi kokeilin vuokaleipää uudelleen käyttäen taikinana parhaiden viljattomien sämpylöiden taikinaa, mutta kypsentämällä sen sämpylöiden sijasta leipävuoassa ja kuten tuon onnistuneen vuokaleivän kohdalla totesinkin, niin raa'aksi jäi sekin.  Roskiin meni!

 

 

No mutta mitä ihmeen vihreitä möykkyjä nämä ovat? Leipä linjalla jatketaan, viljaton, hiivaton, ja maidoton leipä ilman mantelia, pähkinää ja kookosta. Tämä on ensimmäinen kokeilu ja vihreäksihän se meni ja oli lisäksi raaka, jolloin ne lässähtivät. Käytin leivissä manteli- ja kookosjauhojen sijaan jauhettuja auringonkukan ja kurpitsansiemeniä. Sittemmin luin, että ainakin auringonkukansiemenillä on ominaisuus, joka värjää taikinan vihreäksi, kun sen yhdistää emäksiseen aineeseen kuten soodaan. Mielestäni kuitenkin vihreyttä saa vähennettyä, kun paistaa leivonnaiset välittömästi taikinan sekoituksen jälkeen, sillä odottelu tekee niistä entistä vihreämpiä, kuten olen todennut kyseisen leivän onnistuneessa versiossa. Kurpitsansiemenet varmasti vielä korostavat vihreyttä entisestään. Lohdutuksena voin sanoa, että makuun hurja väri ei vaikuta!

Viimeisenä leipäfiaskona olkoon tällä kertaa omenaleipä, joka kohosi todella hyvin! Vähän turhankin hyvin, kuten kuvasta näkyy. Kuvista on tullut hyvää kommenttia, "aivan kuin taideteos"! :D Todellakin, leivän sisushan näyttää kuvissa aivan tippukiviluolalta. Toisesta päästä pilkottaa jopa valoa, eli valoa on vielä tunnelin päässä kaikesta epäonnistumisesta huolimatta. Minulle ehdotettiin jopa tuon kuvan kehystämistä!

 

 

 

Parhaimmat naurut sain kuitenkin siitä, että leivän onton rakenteen takia keksimme sille aivan uudenlaista käyttöä. Sehän olisi aivan mahtava patakinnas, valmistettu ainoastaan luonnollisista aineista! :D Kauhea huutonauru ja vedet silmissä naurettiin! Onhan leipominen sentään mukavaa ja hauskaa puuhaa.

 

Luin jostain, että kvinoasta saa tehtyä myös popcornin tapaista herkkua samaan tapaan kuin maissista. Jutussa oli hieno kuva, joten tietysti tuollaista erilaista ja minulle tuntematonta ideaa pitää kokeilla! Niistä aina innostun kovasti, aivan samalla tapaa kuin esimerkiksi uusista tuntemattomista raaka-aineista. Enemmän olen avannut kiinnostuksen kohteita esimerkiksi itsetehtyjen strösselien postauksessa.

 

No voin kertoa, ettei kannata yrittää kvinoapopcornia, ei onnistunut. Muutama vaalea popannut jyvä kuvassa näkyy ja se olikin sitten siinä! Ai niin, nuo jyvät eivät ole palaneet vaan ovat mustaa kvinoaa, kun ei tavallista sattunut olemaan :D

 

Mitä ihmeen litkua seuraavassa sitten on? Mielenkiintoista...joo siinä on itse tehtyä jogurttia hapatettuna, mutta se pääsikin vahingossa homehtumaan. Noh, sitä sattuu, eikä se niin vakavaa ole. Ei varmaan tarvitsisi erikseen mainita, mutta biojäteastia sai lisää täytettä tästä kokeilusta. Ainut mikä jäi harmittamaan oli, että home ei näy kunnolla kuvassa! :D

 

Voisarvet ja croissantit ovat olleet blogissani todellinen murheenkryyni. Alla näkyy muutama ensimmäinen kokeilu, joissa lopputulos oli raaka ja muotokin epämääräinen. Rasvat valuivat uunissa pihalle (tai ehkä pellille..). Onneksi ne kuitenkin onnistuivat lopulta kohtalaisesti. Tosin lehtevää lopputulosta ei ilman suurta tärkkelysmäärää saa. Gluteenittomista croissanteista on tehty syksyn aikana useampi kokeilu käyttäen kutakuinkin samaa reseptiä joka kerta. Siitä huolimatta lopputulos on aina ollut erilainen. Juttua siitä on tulossa myöhemmin, sillä on kuitenkin pakko kertoa koko croissanttistoori, kun lopputuloksena tuli sentään jonkin verran croisantteja muistuttavat leivonnaiset ja niissä oli jopa kerroksia havaittavissa!

 

 

 

 

No niin, juttu jatkuu! Seuraavassa on sitten päästy jo roskikseen asti. Arvatkaapa mitä siinä on? Ja kun olet veikannut, niin käyhän heittämässä arvauksesi kommentteihin ennen kuin luet pidemmälle.

Noin. Joko jätit arvauksesi? Sitten voin paljastaa mitä siinä on. Ei, se ei ole kukkakaalia! Se ei ole vihannesta nähnytkään. Siinä on maidoton raastettava mozzarella. Massa juoksettui sitruunamehun takia ja ajattelin sen olevan pilalla! Heitin pois ja kokeilin uudestaan. Sama tapahtui taas! Harmitti ja suututti niin, että päätin siitä huolimatta iskeä mössön muottiin ja katsoa mitä tulee.  Ja hyvähän siitä tuli oudosta massan rakenteesta huolimatta!

Seuraavaksi päästäänkin makeaan osioon. Vuorossa on appelsiini-mantelikakku, joka ei pysynyt kasassa. Hieman likilaskuinen tuli ja kaiken lisäksi toisella kokeilukerralla jäi vielä kiinni vuokaan. Tässä on kuitenkin hyvä esimerkki miten pilalle mennyttä leivonnaista voi hyödyntää, eikä se mene hukkaan. Koska maku oli kohdillaan, päädyin valmistamaan kakkumurusta cake popseja.

 

Toinen hyvä esimerkki pilalle menneen hyödyntämisestä on viljattomat ranskalaiset vohvelit, jotka näyttivät täydellisiltä vielä ennen paistoa. Uunihan tunnetusti tekee ihmeitä, niin tälläkin kertaa! Lopputuloksena ihanan rapeita, rasvaisia ja kullan ruskeita muruja, jotka päätyivät hyydykekakun pohjaan, josta tulossa resepti myöhemmin. Ranskalaisten vohveleiden resepti sekä alkuperäisenä, että gluteenittomana ja sokerittomana on tulossa blogiin lähiaikoina.

Tässä on sitten Puffet-jäätelöitä. Muuten kiva, mutta jäätelö suli täysin ensimmäisellä kerralla ja valui keksien välistä pois. Notkistin jäätelön ensin ja lisäsin sen sitten keksien väliin. Suosittelen, että leikkaa pakastimesta suoraan otetusta jäätelöstä muotilla palat ja laittaa heti keksien väliin ja pakastimeen, niin ei käy näin!

 

Alla olevat esittävät jäätelötötterövohveleita, aikomuksena oli kokeilla tehdä siitä onnenkeksejä. En tosin muista enää, muutinko ohjetta tässä jotenkin. Noh, ihan sama kai se on, sillä ei niistä mitään onnenkeksejä tullut, pikemminkin surunkeksejä, sillä ei niitä saanut taitettua mitenkään. Ne hajosivat täysin, kun yritti taivuttaa. Pitää varmaan kokeilla joskus uudestaan.

 

Lopuksi vielä yksi keksifiasko. Jotain keksejä siinä näyttää olevan, en vain kuollakseni muista enää edes mitä keksejä niiden piti olla ja mitä niihin laitoin. Ja ehkä parempi niin! :)

 

Epäonnistumisetkin ovat yleensä hyödyksi, sillä niistä oppii paljon. Ja vaikka paljon on opittu, niin paljon on myös opittavaa, sillä olen sitä mieltä, että tässäkään hommassa ei koskaan tule valmiiksi. Aina on jotain missä voi tulla paremmaksi ja oppia uutta. Siten voin luvata, että näitä koottuja epäonnistumisia on luvassa myöhemminkin!