Hei sinä erityisruokavaliota noudattava trendipelle, lopeta nirsoilu ja ala syömään kuten normaalit ihmiset!

Trendipelle, ruokavammainen, hankala (ravintola-)asiakas....nimityksiä moniallergisille, keliaakikoille, vegaaneille ja muita ruokavaliota noudattaville riittää. Olette kaiken pahan alku ja sosiaalinen elämä kanssanne on hankalaa. Ravintolassa kyselette tarkasti kyllästymiseen asti henkilökunnalta, mitä ruoka sisältää, pyydätte pakkaukset nähtäviksi ja kyseenalaistatte ammattilaisten ruoanlaittotaidon. Kanssaruokailijat huokailevat ja häpeävät! Kyläillessänne viette mukananne omat eväät, jottei emäntä tai isäntä joutuisi näkemään liikaa vaivaa ja kuluttamaan aikaansa mahdottoman ruokavalionne takia. Samalla omat eväät kuitenkin loukkaavat emäntää, onhan se sentään kumma, kun eivät talon pullat ja prötit kelpaa! Ruokavalionne on vain huomion hakua! Ihme nirsoilua teiltä, mokomatkin trendipellet!

Osalle enemmän tai vähemmän tuttua, osa on ehkä säästynyt edellisiltä. Syynä tämän tekstin kirjoittamiseen ovat sosiaalisessa mediassa saamani haukut siitä, miten sokeriton, viljaton, maidoton, gluteeniton, munaton ja muut ton-ton-ton -ruokavaliot ovat trendipelleilyä. Samaan kategoriaan voi niputtaa luonnollisesti myös vähähiilihydraattista, paleota, FODMAP- tai vegaanista ruokavaliota noudattavat. Blogini reseptit ovat pelleilyä ja nirsoilua, ja ihmisen tulisi syödä normaalisti!

Osalle näin varmasti on, mutta valitettavasti on myös hurjasti niitä, joille tämä "muuttomuus" on pakollista jokapäiväistä elämää ja josta lipsuminen voi pahimmassa tapauksessa viedä hengen. Lievemmät tapaukset selviävät kirvelevällä tai kutisevalla ihottumalla, vatsakivuilla, turvotuksella, ripulilla, pahoinvoinnilla, ihon kosketusarkuudella ja kipeillä nivelillä morkkiksen kera varustettuna. Kyllä kelpaa!

Pystyn itse elämään suhteellisen vapaasti, pienemmistä lipsumisista ei yleensä aiheudu suurta haittaa, mutta vatsani ja suolistoni voivat paremmin ilman suurta vilja- ja sokerimäärää, ja nieluni kiittää maidottomuudesta vähäisemmän liman myötä. Ruokavaliota ovat kritisoineet yksittäisten ventovieraiden ihmisten lisäksi myös läheisemmät ihmiset. Ei ole kiva istua pöydässä tuttavien keskellä ja kuulla joka suunnalta kritisoivaa ihmettelyä ja kummastelua höröttävän naurun ja typerän vitsailun kera siitä, miten en tahdo ottaa kermakakkua – koska  sitä jo edellisenä päivänä olin maistanut – vaan koen viisaammaksi pitäytyä minulle terveellisemmissä valinnoissa. Parempi pitää matalaa profiilia ja yrittää valita tarjottavista sen minkä voi. Aina se ei kuitenkaan onnistu!

Sen takia koen suurta mielipahaa niiden vaikeasti moniallergisten tai autoimmuunisairauksista kärsivien puolesta, joille rajoitteinen ruokavalio on ehdoton pakko! Ravintoloissa käynti on hankalaa, koska vaikka toimittaisit selkeän ja yksityiskohtaisen listan soveltuvista ja ei-soveltuvista raaka-aineista etukäteen, saat eteesi kuitenkin annoksen, jossa möllöttää raaka-aine, joka on mainittu "ei-sovellu"-listan ensimmäisenä! Pitää myös huomioida, että edellä mainitussa tilanteessa ravintolan henkilökunta on myös, ehkä ihan ymmärrettävästäkin syystä, päättänyt, mitä moniallerginen syö muun seurueen valitessa listalta haluamansa annoksen. Elämä ei ole koskaan reilua, mutta edellä kuvattua tilannetta ei moni perinteistä ruokavaliota noudattava tule ajatelleeksi. Ilkkuminen, vitsailu ja kritisointi eivät helpota oloa pätkän vertaa ”trendipellenä” oloa!

 

Oma ryhmänsä ovat sellaiset ihmiset – yleensä minkä tahansa ruokavalioryhmän kiihkoilijat, joiden mielestä oma ruokavalio on ainoa oikea ja sitä tulisi kaikkien muidenkin noudattaa. Vaikka ruokarajoitteisille soveltuvista raaka-aineista saisi kehiteltyä kerrassaan kelvollisen ja maukkaan korvikkeen, ei se suinkaan ole sallittua, sillä jos et kykene syömään kuten "normaali ihminen", on parempi olla ilman kyseistä tuotetta tai ruokaa kuin syödä korviketta. Tämä siis ulkopuolisen ihmisen määräämänä, naapurihan yleensä tietää asiasi paremmin kuin itse!

 

Itse yritän olla mahdollisimman suvaitsevainen ja avoin mille tahansa ruokavaliolle: Pystyn käyttämään kananmunia, mutta kehittelen mielelläni myös munattomia reseptejä muiden pyynnöstä ja iloksi. En ole koskaan ollut vegaani, mutta olen kiinnostunut myös vegaaniruokavaliosta ja kehittelen mielelläni myös vegaaneille soveltuvia ruokaohjeita. Osa heistäkin kun on moniallergisia. Eläinperäisten tuotteiden poistaminen ruokavaliosta saattaa myös lisätä viljojen ja palkokasvien käyttöä, mutta entä, kun nekään eivät sovi? Silloin on paras luopua vegaaniajattelusta, sanoisit. Ehkä se olisi helpointa, mutta haluan ainakin yrittää keksiä jotain sopivaa. En ala tuomitsemaan ja nimittelemään muita, vaikka en itse noudattaisikaan kyseistä linjaa.

 

Erilaisten ruoka-aineallergioiden vuoksi jää monia suomalaisille tyypillisiä raaka-aineita pois ruokavaliosta, esimerkiksi kotimaiset viljat, sokeri, maitotuotteet, munat.... Silloin monet haluavat jonkin vastaavan, ei-allergisoivan raaka-aineen tilalle. Tässä vaiheessa aletaan syyllistää lähiruoan puutteesta tai mäkättämään siitä, miten kaiken pitäisi olla luomua. Itse haluaisin suosia luomua ja suomalaista niin paljon kuin mahdollista, mutta valitettavasti luomutuotteet ovat usein kovin arvokkaita ja suomalaisista tuotteista harvoin saa allergialeivonnaista aikaiseksi. Lähiruoka on hieno asia, ja kannatan sitä, mutta kun lähikaupassa on vierekkäin espanjalainen ja paikallinen paprika kahdeksan euron kilohintaerolla, ei varmasti kovinkaan monen tarvitse arpoa tuotteiden välillä. Olkoon kuinka tahansa myrkytettyä ja tappavaa tuo ulkomainen paprika. Ai niin, voisihan sitä syödä kotimaisia juureksia, kaalia ja sipulia. Ja niinhän minä teenkin, varsin ison osan talvea, mutta kyllä maaliskuussa alkavat juureksetkin jo kyllästyttää, vaikka miten maustaisi eri tavoin. Ainakin itse kaipaan vaihtelua ja otan silloin tällöin mieluusti sen ulkomailta rahdatun paprikan.

Siitä huolimatta suosin myös runsaasti suomalaisia tuotteita. Suomalaista kurkkua ei voita mikään – ei ainakaan se espanjalainen. Pyrin välttämään kurkkua talviaikoina, sillä kotimainen kurkku on kirpaisevan kallista ja ulkomainen kurkku mautonta ja sitkeää, välillä voisi sanoa, että jopa pahaa. Haluan hyvää ruokaa!

Haluan hyvää ruokaa siitäkin huolimatta, että ruokavaliosta uupuisi moni perusraaka-aine. Reseptien kehittely on mukavaa. Ruokarajoitteet haastavat ruoanlaittoa ja leivontaa ihan eri tavoin, kuin tavallinen kokkaus. Pidän "ruokavaliokokkausta" mielenkiintoisena, ja on ihana keksiä ja kokeilla uusia juttuja, joista voisi olla iloa myös muille. Näin on tapahtunutkin: olen tutustunut blogin myötä useisiin uusiin ihaniin ihmisiin ja saanut paljon kiitollista palautetta. Toki joukkoon mahtuvat ne muutamat harvat säröäänet, joiden mielestä kaikkien reseptien pitäisi olla vain ja ainoastaan heille suunnattuja, tai vastaavasti reseptit saisi tunkea sinne minne aurinko ei paista, koska henkilö itse on kaikkiruokainen.  Ihmisiä mahtuu joukkoon niin monia. Voisin myös lopettaa blogini, pitää reseptini itselläni ja kehitellä niitä vain omaksi ilokseni. Blogi lähti liikkeelle siitä, että ne läheiset ja tuttavat, jotka tiesivät reseptienkehittelyistäni, pyysivät usein reseptejä itselleen. Siksi ajattelin homman käyvän helpommin blogin kautta. Samalla ajattelin voivani auttaa ja inspiroida myös muita. Onhan tämä myös mukavaa hommaa.

Ihmisillä on kova tarve kritisoida ja syyllistää, jopa haukkua, mikä tuntuu toisinaan pahalta, varsinkin lukijoitani ajatellen, joille ruokavalion kanssa ”pelleily” on armoton tosiasia päivästä toiseen! Mutta, kun saa edes yhden positiivisen kommentin vaivannäöstään, "Ihanaa, kun olet olemassa.", tietää olevansa oikeilla linjoilla! Kiitos lukijoille ja teille, jotka kritisoitte ja arvostelette ruokavalion kanssa kikkailevia, ajatelkaa seuraavalla kerralla kahdesti ja miettikää omalle kohdallenne! Pilkka saattaa nimittäin jonain päivänä osua omaan tai läheistenne nilkkaan! Kuten eräs ihminen totesi, ei itsestään selvyyksiä osaa arvostaa, ennen kuin ne menetetään! Nautitaan siis siitä mitä on, olkoon se sitten vaikka moniallergikko keliaakikko vegaanille suunnattu herkkuleivonnainen!